Latsonian, ikuisesti muistoissamme..

Luminen haki narskui allani aamulla 2. helmikuuta 2008. Näin miten ponit lakkaulivat innostuksissaan lumisella laitumella. Mukana reihumassa oli myös ikuinen ja ainut oikea rakkauteni, Latsonian. Ori ole jo melkein 22 vuotta vanha (21.9v), mutta jaksoi sielti riekkua muiden kanssa. Pappa kuitenkin väsyin ja meni kauvemmaksi muista rahoittumaan, menin tervehtimään sitä. Muistan miten orin elämäniloiset silmät katsoivat minua rakastavasti ja sen pörröinen turkki tuntui pehmeältä käsiäni vasten. Jätin ponin sinne, niin kuin aina. Menin illalla hakemaan poneja sisään, oli jo pimeää. Ponit olivat eräänlaisessa ympyrässä ja käyttäytyivät levottamasti. Meni hetki ennen kuin tajusin, että joku oli pielessä. Latso maksasi maassa ponien saartamana! Rynnistin ponien läpi ja huusin tallitytön soittamaan eläinlääkärin. Latso katsoi minua samoilla nappisilmillään, jossa paloi pieni elon liekki. Hyssyttelin kyynelissäni oria ja sanoin, että apu saapuu pian. Näin kuitenkin orin silmissä väsyneen ilmeen, se tahtoi pois. Annoin sille sokerinpalan taskustani ja silitin sen pientä turpaa. Eläinlääkäri tuli nopeasti paikalle, ori ei näyttänyt kärsivän suurista tuskista, mutta eläinlääkäri ilmoitti, ettei ori tulisi enään nauttimaan elämästään, vieras peräisen taudin takia se tuntisi väsymystä ja kipua jaloissaan. Ori katsoi minuun ja töytäisi rohkaisevasti turvallaan. Annoin luvan lopetukselle. Orin pää lepäsi sylissäni, kun se veti viimeisen levollinen ja kiitollisen huokaisun. En voinut uskoa, että minun tärkein ponini ikinä olisi nyt poissa.. Hyvästi siis Latsonian <3 Sinua kaipaamaan jäi minun (Réne) lisäkseni tallin väki ja sinua kunnioittavat nuoret ponit.

Perustiedot orista

Latsonian oli estepainotteinen shetlanninponiori. Latson säkäkorkeus oli 103 cm ja rekisterinumero VH-21066. Latso oli ruunikkoponi, tasoltaan Ko. He C, re. 70 cm. Latsonian maahantuoja oli Tikkunekku ja ori tuli Ruotsista. Latsonian oli minulle kaikkein rakkain poni ja sillä kilpailtiinkin enemmän kuin kellään mulla virtuaalihevosellani. Ori syntyi 07.04.2006, se tuli omistukseeni 06.10.2006 ja se laukkasi vihreämmille nummille 02.02.2008.
Ori jätti jälkeensä 8 jälkeläistä, yksi minun omistuksessani. Ja ori kilpaili reilusti yli 100 jaoksen alaista kilpailua, läheskään kaikki kilpailut eivät ehtineet päätyä orin kalenteriin. Ori kävi myös yhdessä valmennuksessa ja se arvosteltiin kerran.

Näin täydellinen hän oli..

Latsonian, tuttujen kesken ihan vain Latso on tallin ensimmäinen tuontiponi, jonka sain samana päivänä, kun tallin rakennustyöt alkoivat. Olin todella epävarma, että minkälainen tuittuileva ori sieltä nyt tulee, mutta sukua en voinut vastustaa. Nyt kuitenkin sanon, että olen todella kiitollinen *Tikkunekun* palvellulle, kun toivat minulle tämän komistuksen. Latso osoittautui persoonalliseksi ja humoristiseksi poniksi, ja jo nyt tuntuu, että olisin itse ponin kasvattanut tällaiseksi, kun tuollainen minä olen. Latso sopii minun elämän kumppanikseni täydellisesti.

Latso on ratsuna innokas ja itsepäinen kaveri, kuten omien shetlanninponiemme kuuluukin. Latso etenee vilkkaasti, mutta jääränä poikana lähtee mielellään omille teilleen, varsinkin sirot tammat tarhoissa ovat yleensä orin määränpää, mistä se johtuu? Askeleet ovat niin perus ponin, eli vähän pompottavat ja reippaat, toki niistä voi nauttiakin, laukka on pehmeää ja nopeaa. Valjakkoajossa Latso on innokas ja keskittynyt, sillä sitä tällainen vaihtelu ratsastuslajeista tai näyttelyistä virkistää, siksi pyrin tässäkin lajissa kilpailemaan. Esteillä ori poikaseni on omiaan. Se jaksaa aina innostua, mutta on silti vähän vaikea ratsastettava. Kouluratsastus on Latson mielestä niin tylsää, kuin olla ja voi, mutta kuitenkin poika osaa jonkin verran koulua, ja siitäkin kilpaillaan. Näyttelyissä Latso on ilmiömäinen, se on eloisa ja rauhallinen, ihana. Maastossa Latso varmajalkainen, eikä se säiky tai pelkää yleensä mitään. Varsinkaan, jos tammoja on lähettyvillä ori ei säiky ja saattaa vetääkin pukkilaukat ja sitten ylpeillä tammoille tippuneensa ratsastajan tuosta vain.

Hoitaessa Latso on yleensä jekkuileva ja pirtsakka kaveri, hoitajalta vaaditaankin malttia ja huumorintajua, muuten yhteiselosta herran kanssa ei tule mitään. Harjaaminen ei yleensä tuota ongelmia, tosin helliä tönäisyjä ja huomionkipeyttä lukuun ottamatta. Kiukku päälle sattuessa Latso kyllä näykkii ja luimii, silloin ei hoitajien hermot saa pettää, vaikka ori olisi kuinka ärsyttävä. Jälkeenpäin sitä yleensä kuitenkin ajatellee, että eihän näin suloiselle ja nappisilmäiselle pojalle voi hermostua, mutta kyllä voi. Kaviot poni nostaa ihan sanomallakin, ainakin yleensä. Jos sille päälle sattuu, niin eivät nuo hontelot pikku jalat nouse millään. Satuloidessa oripojallamme on yleensä pienimuotoine show pystyssä, se steppaa ja pullistelee. Suitsittaessa Latso yrittää kovasti nostaa tai laskea päätään, mutta, kun pieni on niin ei kauheasti voi asiaa hidastuttaa. Eli suitsiminen tapahtuu ihan suhteellisen hyvin. Loimittaessa seisoo hyvin paikoillaan, eikä hötkyile. Latso on perso ruualle, joten meinaa tunkea syliin, kun ruokaa tuodaan. Pestessä väistää ensin suihkuaan ja peruuttelee, vesikarsina helpottaisi asiaa. Taluttaessa Latso on valpas ja reipas, tosin ruohontupsuihin se helposti jämähtää. Tammat saavat orin pörhistelemään ja hörisemään, Latso voi myös yrittää kiskoa tammojen luokse.

Tarhassa Latso joko tappelee, esittelee taitojaan tammoille, suunnittelee pakoa, torkkuu tai syö, eli pojallamme on vilkas ajatusmaailma. Kengittäessä tämä tallin jukuripää ei voi tehdä mitään, tallin kengittäjä, kun on niin taitava, että pikku ponimme ei pärjää. Eläinlääkärin tarkastuksessa Latso on ihmeen rauhallinen, kai se tajuaa, että on terveydestä kiinni, että voiko tammoja hurmata. Kilpailuissa ori on eloisa, se nauttii joka hetkisestä hälinästä ja tiirailee mielellään muita ihmisiä ja tapahtumia. Omassa suorituksessaan se kuitenkin sulkee kovansa ja katseensa muilta ja keskittyy täysillä suoritukseensa.

Sukunsa paras.

Latso tuli omistukseeni 6.10.2006. Se tuli suoraan tallini kotimaasta eli Ruotsista, mutta aivan Eteläisestä-Ruotsista. Sen sukutaulu ei ole läheskään niitä hienoimpia, mutta kelpaa minulle. Suomalaista verta poniin tuo emä ja osa sen sukulaisista.

Latson isä Koralinon Lats on komean rakenteensa ansioista tullut tutuksi Ruotsin shetlanninponi näyttelyissä, varsinkin täällä Keski-Ruotsissa ori tunnetaan. Isä on tummanruunnikko, vailla merkkejä. Latson ainut koulupainoitteinen sukulainen, joka on tiedossani on isänisä Cärl. Se oli hirvittävän vaikea esteillä, joten siirryttiin kouluun, ja hetkessä myös Cärl nimi nousi monien mieleen, kun kouluratsastusta seurattiin. Cärl oli lehmänkirjava. Isänemä Årlä oli ruunnikko, viehättävä ja tempperamenttinen tamma. Tammalla kisattiin vähän, mutta jälkeläisiä sille karttui paljon.

Latson ruunikko emä Pantsu muutti Ruotsiin Suomesta vasta hiljaittain. Latso on tamman ensimmäinen Ruotsalais verta omistava varsa. Pantsu vetäytyi muuttaessaan kilpauralta, siitostammaksi. Suomessa Latson emä menestyi hyvin esteillä, ja kävi myös kansallisissakilpailuissa. Emänisä Erly moon oli vaalena rautias tuntiratsu, joka kuitenkin kilpaili ja astui tammoja. Ori oli joko Ruotsalaissyntyinen tai sitten Norjasta kotoisin, luultavasti norjasta. Emänemä Laikukas oli suomalaissyntyinen punrautias tamma, joka kilpaili näyttelyissä ja esteillä, hyvin tuloksin.